Mistä viikatemies kerrostalomme ties',
sitä tuskinpa selville saan.
Sen isän hengen vei ensin,
sitten kadulle lensin
Minäkin kiiruhdin ikkunaan:
Sama**a satamaan laivat uivat
- niissä ne normaalit saapuivat
ja valokiilat autoissaan
kävivät katuja lakaisemaan.
Kun vieras mies tuli taloon
jouduin outoon valoon,
sillä hän oli normaalien pää.
Vierailla voimilla kai
kaikki valtaansa sai -
nyt kukaan muuta ei kuule, ei nää.
Niin nousi äitikin niiden paattiin,
minä ja arkku mentiin saattiin.
Ei enää kotiinsa kaivannut hän
kun löysi normaaleista ystävän.
Isä, kunpa voisitkin elää vielä,
mietin usein, kuinkahan
teille siellä
kuolleiden maa**a käy:
Ikuisen unenko sait
vai vallitsevatko normaalien lait?
Pahoin paukkuvat ukset
kun puhdistukset
riehuu öisin, kun liikkua ei saa
Se mikä viime viikolla
saattoi normaalia olla
nyt on kuolemaakin pahempaa.
Niin uusi valta uudet lait laatii
ja meidät mukautumaan vaatii.
Ne laittaa normaalien merkit hihaan
ja tulee melskaamaan meidän pihaan.
Normaalien joukossa
normaalina olossa
elo on unelma loputon.
Sillonhan tätä voi sietää,
mutta mistäpä tietää
mikä huomenna normaalia on?
Kun suuri johtaja keksi,
että punaiseksi
värjättävä on kansalta päät.
Päätin: nyt minä menen,
ehkä soutuveneen kaukaisella ulapalla näät...
Te voitte tuttuun tapaanne jatkaa.
Minä minne tahansa teen matkaa.
Minne ei normaalien solvaukset soi,
missä epänormaali olla voi.
Minne ei normaalien solvaukset soi,
missä epänormaali olla voi.
Isä, kunpa voisitkin elää vielä,
mietin usein, kuinkahan
teille siellä
kuolleiden maa**a käy:
Ikuisen unenko sait
vai vallitsevatko normaalien lait?