Mistä viikatemies kerrostalomme ties', sitä tuskinpa selville saan. Sen isän hengen vei ensin, sitten kadulle lensin Minäkin kiiruhdin ikkunaan: Sama**a satamaan laivat uivat - niissä ne normaalit saapuivat ja valokiilat autoissaan kävivät katuja lakaisemaan. Kun vieras mies tuli taloon jouduin outoon valoon, sillä hän oli normaalien pää. Vierailla voimilla kai kaikki valtaansa sai - nyt kukaan muuta ei kuule, ei nää. Niin nousi äitikin niiden paattiin, minä ja arkku mentiin saattiin. Ei enää kotiinsa kaivannut hän kun löysi normaaleista ystävän. Isä, kunpa voisitkin elää vielä, mietin usein, kuinkahan teille siellä kuolleiden maa**a käy: Ikuisen unenko sait vai vallitsevatko normaalien lait? Pahoin paukkuvat ukset kun puhdistukset riehuu öisin, kun liikkua ei saa Se mikä viime viikolla saattoi normaalia olla nyt on kuolemaakin pahempaa. Niin uusi valta uudet lait laatii ja meidät mukautumaan vaatii. Ne laittaa normaalien merkit hihaan ja tulee melskaamaan meidän pihaan. Normaalien joukossa normaalina olossa elo on unelma loputon. Sillonhan tätä voi sietää, mutta mistäpä tietää mikä huomenna normaalia on? Kun suuri johtaja keksi, että punaiseksi värjättävä on kansalta päät. Päätin: nyt minä menen, ehkä soutuveneen kaukaisella ulapalla näät... Te voitte tuttuun tapaanne jatkaa. Minä minne tahansa teen matkaa. Minne ei normaalien solvaukset soi, missä epänormaali olla voi. Minne ei normaalien solvaukset soi, missä epänormaali olla voi. Isä, kunpa voisitkin elää vielä, mietin usein, kuinkahan teille siellä kuolleiden maa**a käy: Ikuisen unenko sait vai vallitsevatko normaalien lait?