Kaksi on kulkijan ystävää
On vihreä metsä ja maa
Maaemo hellästi viihdyttää
Sen suoja**a taivaltaa vaan
Metsästä vuoteen saa köyhäkin
Se sammaleenpemheä on
Ja havina haavan on kulkurin
Yön peitteena korvaamaton
Pettää ne eivät voi sua milloinkaan
Luonto ei hyljeksi kulkijaa maan
Ihminen pettää vaan
Kaksi on kulkijan kultaista
On aurinko ja kuu
Aurinko kulkurin oppaana
Niin korkeella kaareutuu
Kuun valo rikkaaksi köyhän saa
Ja kultaista taikaa se ties
Ei herjaten voisi se huudahtaa
"Pois pois, sinä kulkijamies!"
Pettää ne eivät voi sua milloinkaan
Luonto ei hyljeksi kulkijaa maan
Ihminen pettää vaan
Kaksi on kulkijan armasta
On tuuli ja tähtien tie
Vilpitön tuulen on suudelma
Se myötään ei juorujaan vie
Tähtien tuikkeessa taivaalla
Taas äitini katseen mä nään
Se kulkijan tiellä on lohtuna
Se lämmittää hyytävän sään
Pettää ne eivät voi sua milloinkaan
Luonto ei hyljeksi kulkijaa maan
Ihminen pettää vaan