Kaksi on kulkijan ystävää On vihreä metsä ja maa Maaemo hellästi viihdyttää Sen suoja**a taivaltaa vaan Metsästä vuoteen saa köyhäkin Se sammaleenpemheä on Ja havina haavan on kulkurin Yön peitteena korvaamaton Pettää ne eivät voi sua milloinkaan Luonto ei hyljeksi kulkijaa maan Ihminen pettää vaan Kaksi on kulkijan kultaista On aurinko ja kuu Aurinko kulkurin oppaana Niin korkeella kaareutuu Kuun valo rikkaaksi köyhän saa Ja kultaista taikaa se ties Ei herjaten voisi se huudahtaa "Pois pois, sinä kulkijamies!" Pettää ne eivät voi sua milloinkaan Luonto ei hyljeksi kulkijaa maan Ihminen pettää vaan Kaksi on kulkijan armasta On tuuli ja tähtien tie Vilpitön tuulen on suudelma Se myötään ei juorujaan vie Tähtien tuikkeessa taivaalla Taas äitini katseen mä nään Se kulkijan tiellä on lohtuna Se lämmittää hyytävän sään Pettää ne eivät voi sua milloinkaan Luonto ei hyljeksi kulkijaa maan Ihminen pettää vaan