Hän sanoi ettei vertaistani naista,
En hänelle ollut tästä maailmasta,
Vaan talvipäivän lohdullinen valo
Ja hurja laulu synnyinseudulta.
Kun kuolen, ei hän vaivu murheeseen,
Ei huuda suunniltaan: "Herää kuolleista!"
Vaan äkkiä tajuaa ettei ruumis elä
Ilman aurinkoa, eikä henki ilman laulua.
Entäs nyt?