Hän sanoi ettei vertaistani naista, En hänelle ollut tästä maailmasta, Vaan talvipäivän lohdullinen valo Ja hurja laulu synnyinseudulta. Kun kuolen, ei hän vaivu murheeseen, Ei huuda suunniltaan: "Herää kuolleista!" Vaan äkkiä tajuaa ettei ruumis elä Ilman aurinkoa, eikä henki ilman laulua. Entäs nyt?