Kun hiljaisuudessa muistelen
Mennyttä elämäämme
Sen polkua jonka vierellä
Kasvoivat ruusut tummat
Niistä rinnoillesi sidon
Surun seppeleen
Sen mukaasi laitan
Kera tuhansien kyynelten
Tunsin kuinka sydän löi kovempaa
Oletko siellä varjoissa jossain
Muistojen tuulet kuiskailee
Pimeydessä lauseiksi muuttuu
Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
En uskalla hengittää
Kasvojasi koskettaa
Reittä joka ei nouse enää
Keuhkot jotka eivät hengitä
Huulet jotka eivät suutele enää
Silmät eivät koskaan enää kiihkosta palaa
Käsissään ruumis liikkumaton
Yö tyhmyydelle hävisi taistelun
Sydän löi kovempaa
Tai ainakin luulin niin
Halusin sen lyövän lisää
Oletko siellä varjoissa jossain
Muistojen tuulet kuiskailee
Pimeydessä lauseiksi muuttuu
Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
En uskalla hengittää
Kasvojasi koskettaa
Sanoit älä itke
Olen kuollut vain hetken
Pian kuitenkin näemme
Ja käteni kaulaasi kiedon
Yksinäiset minuutit
Vuosiksi kääntyvät
Sinun kätesi jälki
Sydämessäni säilyy
Oletko siellä varjoissa jossain
Muistojen tuulet kuiskailee
Pimeydessä lauseiksi muuttuu
Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
En uskalla hengittää
Kasvojasi koskettaa
Oletko siellä varjoissa jossain
Muistojen tuulet kuiskailee
Pimeydessä lauseiksi muuttuu
Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
En uskalla hengittää
Kasvojasi koskettaa
Vihkoon kirjoitan viestin
En tahdo irtikään päästää
Enkä unohtaa koskaan
En tahdo unohtaa koskaan