Kun hiljaisuudessa muistelen Mennyttä elämäämme Sen polkua jonka vierellä Kasvoivat ruusut tummat Niistä rinnoillesi sidon Surun seppeleen Sen mukaasi laitan Kera tuhansien kyynelten Tunsin kuinka sydän löi kovempaa Oletko siellä varjoissa jossain Muistojen tuulet kuiskailee Pimeydessä lauseiksi muuttuu Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan En uskalla hengittää Kasvojasi koskettaa Reittä joka ei nouse enää Keuhkot jotka eivät hengitä Huulet jotka eivät suutele enää Silmät eivät koskaan enää kiihkosta palaa Käsissään ruumis liikkumaton Yö tyhmyydelle hävisi taistelun Sydän löi kovempaa Tai ainakin luulin niin Halusin sen lyövän lisää Oletko siellä varjoissa jossain Muistojen tuulet kuiskailee Pimeydessä lauseiksi muuttuu Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan En uskalla hengittää Kasvojasi koskettaa Sanoit älä itke Olen kuollut vain hetken Pian kuitenkin näemme Ja käteni kaulaasi kiedon Yksinäiset minuutit Vuosiksi kääntyvät Sinun kätesi jälki Sydämessäni säilyy Oletko siellä varjoissa jossain Muistojen tuulet kuiskailee Pimeydessä lauseiksi muuttuu Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan En uskalla hengittää Kasvojasi koskettaa Oletko siellä varjoissa jossain Muistojen tuulet kuiskailee Pimeydessä lauseiksi muuttuu Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan En uskalla hengittää Kasvojasi koskettaa Vihkoon kirjoitan viestin En tahdo irtikään päästää Enkä unohtaa koskaan En tahdo unohtaa koskaan