Mikä talo tämä on
ensimmäinen ajatus
olen ollut täällä ennenkin
On sunnuntai ja hiljaista
Joka puolella tomua ja likaa
paitsi valokuva**a seinällä
siinä nuori neito yksin
istuu valkea**a pyhämekossaan
Kalpea naama ja suuret silmät
pohjattomat mustat reiät
Ja hyllyltä tuijottaa hymypoikapatsas
pölykerroksen alla ikuinen ihme:
tuo saatan*llinen virne
Ei, ei saa katsoa sinne
Keinutuoli narahtaa itsekseen
siinä vaari yski verta ja kääri sätkää
Se sätkä jäi hänellä viimeiseksi
Tuulettaminen oli aivan turhaa
kalman haju jäi huoneeseen ikuisesti
On kaappikellokin hiljainen
kuin pystyyn nostettu ruumisarkku
Vaan kun katsoo tarkemmin
liikkuuko viisari sittenkin
Ulos täältä ja pian!
Murran lukon katkon rivan
juoksen pois yli pihamaan
Vaan kun käännyt katsomaan
ei taloa enää olekaan
Vain hiiltyneet rauniot
keskellä keltaisen vainion