Radiopuhelimet - Talo lyrics

Mikä talo tämä on ensimmäinen ajatus olen ollut täällä ennenkin On sunnuntai ja hiljaista Joka puolella tomua ja likaa paitsi valokuva**a seinällä siinä nuori neito yksin istuu valkea**a pyhämekossaan Kalpea naama ja suuret silmät pohjattomat mustat reiät Ja hyllyltä tuijottaa hymypoikapatsas pölykerroksen alla ikuinen ihme: tuo saatan*llinen virne Ei, ei saa katsoa sinne Keinutuoli narahtaa itsekseen siinä vaari yski verta ja kääri sätkää Se sätkä jäi hänellä viimeiseksi Tuulettaminen oli aivan turhaa kalman haju jäi huoneeseen ikuisesti On kaappikellokin hiljainen kuin pystyyn nostettu ruumisarkku Vaan kun katsoo tarkemmin liikkuuko viisari sittenkin Ulos täältä ja pian! Murran lukon katkon rivan juoksen pois yli pihamaan Vaan kun käännyt katsomaan ei taloa enää olekaan Vain hiiltyneet rauniot keskellä keltaisen vainion