Kun kasvaa sisälle kaipaukseen
ja suru syvällä soi,
kun kääntyy ilosta haikeuteen
eikä vastustaa enää voi,
alkunsa saa
tuo odotus
kuin väistämätön, kiertämätön kutsumus.
Ikävän ammattilainen.
Ei tätä taitoa itselleen
kai kukaan toivoa voi,
ikävä merkitsee omakseen,
vaikka kuinka kapinoi.
Alkunsa saa
tuo odotus,
tuo ikuiselta vaikuttava kutsumus.
Ikävän ammattilainen,
ikävän ammattilainen.
Jos vaipuu ainaiseen odotukseen
ja kaukaisesta unelmoi,
ei enää löydäkään yhteyteen,
jonka hetki tarjolle toi.
Jäljelle jää
vain odotus,
tuo elämälle täysin vieras kutsumus.
Ikävän ammattilainen,
ikävän ammattilainen.