Kun kasvaa sisälle kaipaukseen ja suru syvällä soi, kun kääntyy ilosta haikeuteen eikä vastustaa enää voi, alkunsa saa tuo odotus kuin väistämätön, kiertämätön kutsumus. Ikävän ammattilainen. Ei tätä taitoa itselleen kai kukaan toivoa voi, ikävä merkitsee omakseen, vaikka kuinka kapinoi. Alkunsa saa tuo odotus, tuo ikuiselta vaikuttava kutsumus. Ikävän ammattilainen, ikävän ammattilainen. Jos vaipuu ainaiseen odotukseen ja kaukaisesta unelmoi, ei enää löydäkään yhteyteen, jonka hetki tarjolle toi. Jäljelle jää vain odotus, tuo elämälle täysin vieras kutsumus. Ikävän ammattilainen, ikävän ammattilainen.