Korvissa kaikuvat maailmani sirpaloiva nauru
mieltäni loukkaavat sanat
Itkukaan ei auta nyt
maailmani on luhistunut
Niskaperseotteella heitettiin totuuteen
ilman karttaa aavikolla
Kauhuissaan tyhjyyttä jokapuolella
ei peiliä josta voisin itseni nähdä
Sirpaleiksi tyhjäksi vanha meni
nyt pyrin sille kovimmalle kalliolle
Totuudelle, kädet verillä
keräilen sirpaleita viimeinkin olen minä
x2
Sääpallo, sun pääkallos
mieli on kuin taivas
Tunnen myrskyn raivoavan
sadepilvet ajallaan, kato vaan
Täällä pilvien yläpuolella
on niin rauhallista
Pikkupoika, tarkkailen sääpallo pääkalloos
Anna sen laajeta
tuu tänne kattoon (kattoon)
Ne on vaan hetkellisiä
myrskyjä pään sisässä
Katselen alas vuoreltani
suurta murheellistä joukkoa
Minua ne pelottaa
sanovat mielettömäksi, mikä ironia
Matkallasi mestariksi
takanasi hylätty kasvukeppi
Matkalla ihmettelet niitä
sisässäsi huutavia menneisyyden ääniä
Mitä sinäkin haluat sanoa?
Aijaa, mä paijaan..
Ole vaan..
Traumoissa, et pysy saumoissa
Totuuden henki putsaa tätä
Nää tarvii päivänvaloa
rakkautta ja puhdasta ilmaa
Henri, puhdista mielesi
menneisyyden liasta
Niin maailma ei näytä sen läpi
niin pahalta..
x2
Sääpallo, sun pääkallos
mieli on kuin taivas
Tunnen myrskyn raivoavan
sadepilvet ajallaan, kato vaan
Hahmotan tätä maailmaa
Ahneuden ohjaamia
Huutaa unen kipua
Hajoitettuna, hallittuja
Kato totakin
Koittaa muuttaa ittensä maailmaa muuttamalla
Tai tota joka hakkaa heikkoutta itsestään
Tai tota joka tunkee päätä puskaan
Yrittää epätoivoisesti muuttaa mieltään
Mutta jälkeenpäin joka kerta täältä herää
Ja tuolla henkilön valvojia
Kokoontuvat kuuntelemaan sanoja, ei sanomaa
Pelko niitä heräämään ohjaa
Eivät osaa olla pelkonsa kanssa
Joko piilossa tai tuhoama**a
Tai totuuden kanssa
kasvussa..
Sääpallo, sun pääkallos
mennään niistä läpi
Ja taas on kirkas..
Sääpallo, sun pääkallos
en nää niistä läpi
Ja taas on kirkas..