Korvissa kaikuvat maailmani sirpaloiva nauru mieltäni loukkaavat sanat Itkukaan ei auta nyt maailmani on luhistunut Niskaperseotteella heitettiin totuuteen ilman karttaa aavikolla Kauhuissaan tyhjyyttä jokapuolella ei peiliä josta voisin itseni nähdä Sirpaleiksi tyhjäksi vanha meni nyt pyrin sille kovimmalle kalliolle Totuudelle, kädet verillä keräilen sirpaleita viimeinkin olen minä x2 Sääpallo, sun pääkallos mieli on kuin taivas Tunnen myrskyn raivoavan sadepilvet ajallaan, kato vaan Täällä pilvien yläpuolella on niin rauhallista Pikkupoika, tarkkailen sääpallo pääkalloos Anna sen laajeta tuu tänne kattoon (kattoon) Ne on vaan hetkellisiä myrskyjä pään sisässä Katselen alas vuoreltani suurta murheellistä joukkoa Minua ne pelottaa sanovat mielettömäksi, mikä ironia Matkallasi mestariksi takanasi hylätty kasvukeppi Matkalla ihmettelet niitä sisässäsi huutavia menneisyyden ääniä Mitä sinäkin haluat sanoa? Aijaa, mä paijaan.. Ole vaan.. Traumoissa, et pysy saumoissa Totuuden henki putsaa tätä Nää tarvii päivänvaloa rakkautta ja puhdasta ilmaa Henri, puhdista mielesi menneisyyden liasta Niin maailma ei näytä sen läpi niin pahalta.. x2 Sääpallo, sun pääkallos mieli on kuin taivas Tunnen myrskyn raivoavan sadepilvet ajallaan, kato vaan Hahmotan tätä maailmaa Ahneuden ohjaamia Huutaa unen kipua Hajoitettuna, hallittuja Kato totakin Koittaa muuttaa ittensä maailmaa muuttamalla Tai tota joka hakkaa heikkoutta itsestään Tai tota joka tunkee päätä puskaan Yrittää epätoivoisesti muuttaa mieltään Mutta jälkeenpäin joka kerta täältä herää Ja tuolla henkilön valvojia Kokoontuvat kuuntelemaan sanoja, ei sanomaa Pelko niitä heräämään ohjaa Eivät osaa olla pelkonsa kanssa Joko piilossa tai tuhoama**a Tai totuuden kanssa kasvussa.. Sääpallo, sun pääkallos mennään niistä läpi Ja taas on kirkas.. Sääpallo, sun pääkallos en nää niistä läpi Ja taas on kirkas..