(Säv. Reijo Lehtovirta, san. Juha Vainio)
Osui Lavansaareen pommi
Suuttui kalastaja Lommi
Ja Jysky-Saaran keulan suuntas Kotkaan päin.
Verkot kallioille mätti,
Jysky-Saaran yksin jätti.
Jo lapsena sen hyljättynä siinä näin.
Meni sota, tuli rauha.
Myrsky taikka tuuli lauha
Ne yksinäisen paatin rappiolle sai.
Laitinen sen kerran näki,
Raapi niskaa, veteen räki
Ja kaverinsa rantaan käski totta kai.
Kaikki töihin komennettiin
Jysky-Saara kunnostettiin.
Kuin nuori neito pulahti se aaltoihin.
Muinoin tuoksui siinä lohi,
Nyt ne ajat oli ohi
Ja kaljan katku voitti jopa petroolin.
Riemu ulapalla kiiri
Liehui Jysky-Saaran viiri
Soi haitari kun kannella sen tanssittiin.
Oli reissuilla myös naista
Mukana jos jonkinlaista.
Kun myrsky mylvi, mummot pantiin ahteriin.
Kesän Saaran onni kesti
Sitten poliisi sen esti
Ne laivatyttökoululaivaks risti sen.
Paatin takavarikoivat
Maihin koppalakit oivat
Ja polttivat sen ilkeästi nauraen.
Päättyi Jysky-Saaran taru:
Elo ylväs, loppu karu.
On ilo evättynä jopa venevanhusten:
Eläis kalastaja Lommi
Silloin putkaan lentäis pommi.
Näin miettii yksin katkerana Laitinen.