(Säv. Reijo Lehtovirta, san. Juha Vainio) Osui Lavansaareen pommi Suuttui kalastaja Lommi Ja Jysky-Saaran keulan suuntas Kotkaan päin. Verkot kallioille mätti, Jysky-Saaran yksin jätti. Jo lapsena sen hyljättynä siinä näin. Meni sota, tuli rauha. Myrsky taikka tuuli lauha Ne yksinäisen paatin rappiolle sai. Laitinen sen kerran näki, Raapi niskaa, veteen räki Ja kaverinsa rantaan käski totta kai. Kaikki töihin komennettiin Jysky-Saara kunnostettiin. Kuin nuori neito pulahti se aaltoihin. Muinoin tuoksui siinä lohi, Nyt ne ajat oli ohi Ja kaljan katku voitti jopa petroolin. Riemu ulapalla kiiri Liehui Jysky-Saaran viiri Soi haitari kun kannella sen tanssittiin. Oli reissuilla myös naista Mukana jos jonkinlaista. Kun myrsky mylvi, mummot pantiin ahteriin. Kesän Saaran onni kesti Sitten poliisi sen esti Ne laivatyttökoululaivaks risti sen. Paatin takavarikoivat Maihin koppalakit oivat Ja polttivat sen ilkeästi nauraen. Päättyi Jysky-Saaran taru: Elo ylväs, loppu karu. On ilo evättynä jopa venevanhusten: Eläis kalastaja Lommi Silloin putkaan lentäis pommi. Näin miettii yksin katkerana Laitinen.