(Säv. & san. J. Vainio)
Hänen kadulla verkalleen
Näin yössä taas kulkevan.
Alta palttoonsa kauhtuneen
Lahkeet vilkkuivat pyjaman.
Minä seurasin onnetonta
Läpi sumuisen kaupungin.
Oli jonossa meitä monta
Kohta ovella apteekin.
Apteekin ovikello
Usein yöllä niin turhaan soi,
Eihän sielun lääkitykseen
Sieltä apua saada voi.
Joku esitti reseptin.
Minä omaani turhaan hain.
Ja niin kanssa sen kulkurin
Rautaviiniä tuskaan sain.
Siinä katsoimme toisiamme,
Kostui silmämme kyyneliin.
Pienet pullot vain lohtunamme
Eri teille taas lähdettiin.
Apteekin ovikello
Usein yöllä niin turhaan soi,
Eihän sielun lääkitykseen
Sieltä apua saada voi.
Miehen kadulla verkalleen
Nään yössä taas kulkevan.
Kahden poliisin väsyneen
Hänen ranteensa sulkevan
Miksi kirkko on kiinni yöllä
Ja on apteekki auki vaan?
Eikö papitkin vuorotyöllä
Voisi hoidella hommiaan?
Apteekin ovikello
Usein yöllä niin turhaan soi,
Eihän sielun lääkitykseen
Sieltä apua saada voi.