(Säv. & san. J. Vainio) Hänen kadulla verkalleen Näin yössä taas kulkevan. Alta palttoonsa kauhtuneen Lahkeet vilkkuivat pyjaman. Minä seurasin onnetonta Läpi sumuisen kaupungin. Oli jonossa meitä monta Kohta ovella apteekin. Apteekin ovikello Usein yöllä niin turhaan soi, Eihän sielun lääkitykseen Sieltä apua saada voi. Joku esitti reseptin. Minä omaani turhaan hain. Ja niin kanssa sen kulkurin Rautaviiniä tuskaan sain. Siinä katsoimme toisiamme, Kostui silmämme kyyneliin. Pienet pullot vain lohtunamme Eri teille taas lähdettiin. Apteekin ovikello Usein yöllä niin turhaan soi, Eihän sielun lääkitykseen Sieltä apua saada voi. Miehen kadulla verkalleen Nään yössä taas kulkevan. Kahden poliisin väsyneen Hänen ranteensa sulkevan Miksi kirkko on kiinni yöllä Ja on apteekki auki vaan? Eikö papitkin vuorotyöllä Voisi hoidella hommiaan? Apteekin ovikello Usein yöllä niin turhaan soi, Eihän sielun lääkitykseen Sieltä apua saada voi.