Teemme päivää, teemme yötä
Pitkää työtä jos hyvin käy
paikoillemme emme suostu jäämään
vaikka pimeässä valoa ei näy
Näämme unta vapaudesta
yössä kylmän teräksisen kaupungin
onnekkaimmat saa kiinni rakkaudesta
joka versoo läpi mustan asfaltin
Milloin saavut sä raikas tuuli
ilmaan seisovaan ja ruosteiseen
raikas tuuli puhalla pois
puhalla pois pilvet pinttyneet
Me kytkeydymme samaan ketjuun
niin kuin toiset ennen meitä vuorollaan
ne raivas tietä itselleen ja rakkaimmilleen
raivas tietä vasten yötä, kuolemaa
Oi milloin saavut sä raikas tuuli
ilmaan seisovaan ja ruosteiseen
raikas tuuli puhalla pois
puhalla pois pilvet pinttyneet
Liekö meillä koskaan täällä
mitään muuta ollutkaan
kuin pitää kiinni, kuin pitää kiinni
päästää voima lävitsemme virtaamaan
Oi milloin saavut sä raikas tuuli
ilmaan seisovaan ja ruosteiseen
raikas tuuli puhalla pois
puhalla pois pilvet pinttyneet
Oi milloin saavut sä raikas tuuli
ilmaan seisovaan ja ruosteiseen
raikas tuuli puhalla pois
puhalla pois pilvet pinttyneet
Oi raikas tuuli puhalla pois
puhalla pois pilvet pinttyneet