Teemme päivää, teemme yötä Pitkää työtä jos hyvin käy paikoillemme emme suostu jäämään vaikka pimeässä valoa ei näy Näämme unta vapaudesta yössä kylmän teräksisen kaupungin onnekkaimmat saa kiinni rakkaudesta joka versoo läpi mustan asfaltin Milloin saavut sä raikas tuuli ilmaan seisovaan ja ruosteiseen raikas tuuli puhalla pois puhalla pois pilvet pinttyneet Me kytkeydymme samaan ketjuun niin kuin toiset ennen meitä vuorollaan ne raivas tietä itselleen ja rakkaimmilleen raivas tietä vasten yötä, kuolemaa Oi milloin saavut sä raikas tuuli ilmaan seisovaan ja ruosteiseen raikas tuuli puhalla pois puhalla pois pilvet pinttyneet Liekö meillä koskaan täällä mitään muuta ollutkaan kuin pitää kiinni, kuin pitää kiinni päästää voima lävitsemme virtaamaan Oi milloin saavut sä raikas tuuli ilmaan seisovaan ja ruosteiseen raikas tuuli puhalla pois puhalla pois pilvet pinttyneet Oi milloin saavut sä raikas tuuli ilmaan seisovaan ja ruosteiseen raikas tuuli puhalla pois puhalla pois pilvet pinttyneet Oi raikas tuuli puhalla pois puhalla pois pilvet pinttyneet