Eletyt päivät tuntuu
mut kipu on köykäinen kosketus vain
tera**in lyhtyä kiertävä koi
kipua on mutta ei tuskaa
eletyn elämän kolhuja vain
jotakin totta ja voimaakin
sydän on ehjä kuitenkin
ja kun sä vain istut viereen mun
siin on jotain niin oikeaa
valoa aamun valkeaa, maata kantavaa
Elämän kieppuva virta
on urotöitä ja virheitäkin
tekoja joita ei toisiksi saa
mä yritän oppia niistä
ja osan kai voisin vain unohtaa
nuo kivikon railoissa nukkuvat kyyt
sydän on ehjä kuitenkin
ja kun sä vain istut viereen mun
siin on jotain niin oikeaa
valoa aamun valkeaa, maata kantavaa
Mä yritän olla sun arvoises kyllä
avata sieluuni solmuja vielä
nähdä sun maailmas niin kuin se on
kävellä kanssasi kirkasta rantaa
kuulla nuo tuulet niin kuin ne kuulet
nähdä sun taivaasi niin kuin sen näät
Ja kun sä vain istut viereen mun
siin on jotain niin oikeaa
valoa aamun valkeaa, maata kantavaa
kun sä vain istut viereen mun
siin on jotain niin oikeaa
valoa aamun valkeaa, maata kantavaa