Eletyt päivät tuntuu mut kipu on köykäinen kosketus vain tera**in lyhtyä kiertävä koi kipua on mutta ei tuskaa eletyn elämän kolhuja vain jotakin totta ja voimaakin sydän on ehjä kuitenkin ja kun sä vain istut viereen mun siin on jotain niin oikeaa valoa aamun valkeaa, maata kantavaa Elämän kieppuva virta on urotöitä ja virheitäkin tekoja joita ei toisiksi saa mä yritän oppia niistä ja osan kai voisin vain unohtaa nuo kivikon railoissa nukkuvat kyyt sydän on ehjä kuitenkin ja kun sä vain istut viereen mun siin on jotain niin oikeaa valoa aamun valkeaa, maata kantavaa Mä yritän olla sun arvoises kyllä avata sieluuni solmuja vielä nähdä sun maailmas niin kuin se on kävellä kanssasi kirkasta rantaa kuulla nuo tuulet niin kuin ne kuulet nähdä sun taivaasi niin kuin sen näät Ja kun sä vain istut viereen mun siin on jotain niin oikeaa valoa aamun valkeaa, maata kantavaa kun sä vain istut viereen mun siin on jotain niin oikeaa valoa aamun valkeaa, maata kantavaa