Kurjan kirjan jälkeen nukahdin, uneksin
Taas maan ja ilman väliin jotakin uneksin
Nään kaiken selvemmin kuin päivisin, kun uneksin
Et kaiken takana siintää kirkasta, selkeää
Eikä meitä mijloonia mikään estä haaveilemasta
Niinpä meitä miljoonia tapaa aivan muissa maailmoissa
Mikä riemu!
Kukaan ei tunne mua
Kukaan ei tiedä
Kukaan ei piittää vähääkään
Mikä riemu!
Kukaan ei tunne mua
Kukaan ei tiedä
Mitä mun pääni sisältää
Ei taida tietää itsekään
Puolen päivän aikaan sekosin, kajahdin
Kun seinät valui niskaan, pakenin, yritin
Kai saada kiinni langanpäästä taas, eikä päätä näy
Ei häntää, sekava vyyhti roikkuu hiuksistani
Eikä meitä mijloonia mikään estä haaveilemasta
Niinpä meitä miljoonia tapaa aivan muissa maailmoissa
Kukaan ei tunne mua
Kukaan ei tiedä
Kukaan ei piittää vähääkään
Mikä riemu!
Kukaan ei tunne mua
Kukaan ei tiedä
Mitä mun pääni sisältää
Ei taida tietää itsekään
Saavu mun luokseni silloin kun päivä ansaani lankeaa
(Saavu mun luokseni silloin kun päivä ansaani lankeaa)
Saavu mun luokseni silloin kun päivä kuoppaani putoaa
(Saavu mun luokseni silloin kun päivä kuoppaani putoaa)
Saavu mun luokseni silloin kun päivä ansaani lankeaa
(Saavu mun luokseni silloin kun päivä ansaani lankeaa)
Saavu mun luokseni silloin kun päivä kuoppaani putoaa
(Saavu mun luokseni silloin kun päivä kuoppaani putoaa)