Kurjan kirjan jälkeen nukahdin, uneksin Taas maan ja ilman väliin jotakin uneksin Nään kaiken selvemmin kuin päivisin, kun uneksin Et kaiken takana siintää kirkasta, selkeää Eikä meitä mijloonia mikään estä haaveilemasta Niinpä meitä miljoonia tapaa aivan muissa maailmoissa Mikä riemu! Kukaan ei tunne mua Kukaan ei tiedä Kukaan ei piittää vähääkään Mikä riemu! Kukaan ei tunne mua Kukaan ei tiedä Mitä mun pääni sisältää Ei taida tietää itsekään Puolen päivän aikaan sekosin, kajahdin Kun seinät valui niskaan, pakenin, yritin Kai saada kiinni langanpäästä taas, eikä päätä näy Ei häntää, sekava vyyhti roikkuu hiuksistani Eikä meitä mijloonia mikään estä haaveilemasta Niinpä meitä miljoonia tapaa aivan muissa maailmoissa Kukaan ei tunne mua Kukaan ei tiedä Kukaan ei piittää vähääkään Mikä riemu! Kukaan ei tunne mua Kukaan ei tiedä Mitä mun pääni sisältää Ei taida tietää itsekään Saavu mun luokseni silloin kun päivä ansaani lankeaa (Saavu mun luokseni silloin kun päivä ansaani lankeaa) Saavu mun luokseni silloin kun päivä kuoppaani putoaa (Saavu mun luokseni silloin kun päivä kuoppaani putoaa) Saavu mun luokseni silloin kun päivä ansaani lankeaa (Saavu mun luokseni silloin kun päivä ansaani lankeaa) Saavu mun luokseni silloin kun päivä kuoppaani putoaa (Saavu mun luokseni silloin kun päivä kuoppaani putoaa)