Tänne poikittain mä synnyin
Vasen nyrkki pystyssä
Huusin lailla tuulen
Kuin talvimyrskyssä
En leikkinyt mä legoilla
Aina hakkasin kattilaan
Pieni poika suurella egolla
Faija naulasi lelut lattiaan
En koskaan opetellut
Yhtälöitä ratkomaan
En sanoja tavutellut
Ne opin nyrkein katkomaan
Jo parin vuoden jälkeen
Suvivirsi unohtui
En uskonut mä järkeen
Tämä poika yhä syvemmälle ui
Minä jonka elämä on yhtä väärinkäsitystä
Minä joka tuomittu on vailla täyttä ymmärrystä
Minä joka kuulunut en koskaan ole mihinkään
Minä - paha poika joka kasvanut on pimeään
Aina kotona mä kuulin:
"Pelkkä pettymys sä oot"
Pääni sisällä mä huusin:
Helvettiin painukoot
Kun Mazdat saatiin käyntiin
Tuli vaaraa elämään
Kaksin katon kautta käytiin
Vain yksi selvis tänne miettimään
Oli pakko rauhoittua
Näiden kaltereiden taa
Tänne selliin unohtua
Tiilenpäitä lukemaan
Mulla kyyneleet ei riitä
Kun kuvan teistä nään
Turha valittaa, se siitä
Teidän matka jatkuu, minä tänne jään
Minä jonka elämä on yhtä väärinkäsitystä
Minä joka tuomittu on vailla täyttä ymmärrystä
Minä joka kuulunut en koskaan ole mihinkään
Minä - paha poika joka kasvanut on pimeään
Ja mä ymmärrän kun et tahdo
Mua teidän elämään
Löytyy varmasti myös toinen
Isän roolin vetämään
Mutta anna tämä kirje
Kun on poika vanhempi
Ettei koskaan hän vain luule
Että faija unohti
Minä jonka elämä on yhtä väärinkäsitystä
Minä joka tuomittu on vailla täyttä ymmärrystä
Minä joka kuulunut en koskaan ole mihinkään
Minä - paha poika joka kasvanut on pimeään