Tänne poikittain mä synnyin Vasen nyrkki pystyssä Huusin lailla tuulen Kuin talvimyrskyssä En leikkinyt mä legoilla Aina hakkasin kattilaan Pieni poika suurella egolla Faija naulasi lelut lattiaan En koskaan opetellut Yhtälöitä ratkomaan En sanoja tavutellut Ne opin nyrkein katkomaan Jo parin vuoden jälkeen Suvivirsi unohtui En uskonut mä järkeen Tämä poika yhä syvemmälle ui Minä jonka elämä on yhtä väärinkäsitystä Minä joka tuomittu on vailla täyttä ymmärrystä Minä joka kuulunut en koskaan ole mihinkään Minä - paha poika joka kasvanut on pimeään Aina kotona mä kuulin: "Pelkkä pettymys sä oot" Pääni sisällä mä huusin: Helvettiin painukoot Kun Mazdat saatiin käyntiin Tuli vaaraa elämään Kaksin katon kautta käytiin Vain yksi selvis tänne miettimään Oli pakko rauhoittua Näiden kaltereiden taa Tänne selliin unohtua Tiilenpäitä lukemaan Mulla kyyneleet ei riitä Kun kuvan teistä nään Turha valittaa, se siitä Teidän matka jatkuu, minä tänne jään Minä jonka elämä on yhtä väärinkäsitystä Minä joka tuomittu on vailla täyttä ymmärrystä Minä joka kuulunut en koskaan ole mihinkään Minä - paha poika joka kasvanut on pimeään Ja mä ymmärrän kun et tahdo Mua teidän elämään Löytyy varmasti myös toinen Isän roolin vetämään Mutta anna tämä kirje Kun on poika vanhempi Ettei koskaan hän vain luule Että faija unohti Minä jonka elämä on yhtä väärinkäsitystä Minä joka tuomittu on vailla täyttä ymmärrystä Minä joka kuulunut en koskaan ole mihinkään Minä - paha poika joka kasvanut on pimeään