Omituinen mies
Omituinen nimi
Sakramentti-Jaakko
Kaiken maailman sälli
Tuo seikkaileva huijari
Saarnaava matkakumppani
Nuorempana seilasi
Tuolla puolen päiväntasaajan
Nyt Rovaniemeltä Kemiin ja takaisin
Matkustaa alin omaan
Sakramentti-Jaakko
Ajaa kuin hullu
Valkoisella hevosellaan
Levoton, kumma mies
Taloissa käy saarnaama**a
Kuolleenmeren laivasta
Ja noilla samoilla matkoilla
Hoitaa hevoskauppoja
Kyyditsee yöttömänyön morsianta
Näyttää rukoilevalta miehet ja
Keminmaan vanhan kirkon
Ja sen lattialautojen alla
Makaavan mätänemättömän ruumiin
Sakramentti-Jaakko
Tuo nahkapukuinen
Hupaisa ja outo mies...
Ensin hän houkuttelee väkeä tansseihin
Missä naurunjumala lakkaamatta
Naisten kainaloita kutittaa
Ja saa kaikki ilosta kirkumaan
Ja vie sen jälkeen mukanaan
Synkän saarnaajan seuroihin
Kyynelhelmiä valuttamaan
Taas Jaakko tempaa mukaan
Päättömillä tarinoillaan
Hän huitoo ja huutaa
Kuin hullu-Heikki markkinoilla
Eikä lakkaa muistuttamasta
Yksinäisestä piruparasta
Vanhasta vihtahoususta
Joka Lapin helvetissä
Yksin istuu ikävöimässä
"On kuumat kylpylät kylmillään
Eikö kukaan tänne pyri enää!"
Sakramentti-Jaakko saarnaa
Ja vaikka kuulijan sydäntä jo kouristaa
Hän jatkaa loputonta loruaan