Omituinen mies Omituinen nimi Sakramentti-Jaakko Kaiken maailman sälli Tuo seikkaileva huijari Saarnaava matkakumppani Nuorempana seilasi Tuolla puolen päiväntasaajan Nyt Rovaniemeltä Kemiin ja takaisin Matkustaa alin omaan Sakramentti-Jaakko Ajaa kuin hullu Valkoisella hevosellaan Levoton, kumma mies Taloissa käy saarnaama**a Kuolleenmeren laivasta Ja noilla samoilla matkoilla Hoitaa hevoskauppoja Kyyditsee yöttömänyön morsianta Näyttää rukoilevalta miehet ja Keminmaan vanhan kirkon Ja sen lattialautojen alla Makaavan mätänemättömän ruumiin Sakramentti-Jaakko Tuo nahkapukuinen Hupaisa ja outo mies... Ensin hän houkuttelee väkeä tansseihin Missä naurunjumala lakkaamatta Naisten kainaloita kutittaa Ja saa kaikki ilosta kirkumaan Ja vie sen jälkeen mukanaan Synkän saarnaajan seuroihin Kyynelhelmiä valuttamaan Taas Jaakko tempaa mukaan Päättömillä tarinoillaan Hän huitoo ja huutaa Kuin hullu-Heikki markkinoilla Eikä lakkaa muistuttamasta Yksinäisestä piruparasta Vanhasta vihtahoususta Joka Lapin helvetissä Yksin istuu ikävöimässä "On kuumat kylpylät kylmillään Eikö kukaan tänne pyri enää!" Sakramentti-Jaakko saarnaa Ja vaikka kuulijan sydäntä jo kouristaa Hän jatkaa loputonta loruaan