Eräänä yönä meren ranna**a tapasin kohtalon
Hän sirotteli kevyesti ruusun terälehtiä ympärilleen
Ja sanoi:
Kohtaukset elämässä kuin päivä illa**aan
Joka kerta yksi enemmän ja yksi vähemmän
Kun kaupunki peittyy hämärään
Kuka kumma hiipiikään
Neonvaloja kaihtaen
Suoja**a tummien kujien
Olin edellä kulkenut paeten
Nimeänikin vaihtaen
Ja tullut tähän kaupunkiin
Ja päässyt turvaan - luulin niin
Vaan eräänä iltana oveltain
Koputuksen kuulla sain
Hän odotti minua vaieten
Oli pakoni turhaa - tiesin sen
Hän lihattomine sormineen
Oli tarttunut varteen viikatteen
Ja ääni niin kylmä ja kutsuva:
Tule, suutele minua