Eräänä yönä meren ranna**a tapasin kohtalon Hän sirotteli kevyesti ruusun terälehtiä ympärilleen Ja sanoi: Kohtaukset elämässä kuin päivä illa**aan Joka kerta yksi enemmän ja yksi vähemmän Kun kaupunki peittyy hämärään Kuka kumma hiipiikään Neonvaloja kaihtaen Suoja**a tummien kujien Olin edellä kulkenut paeten Nimeänikin vaihtaen Ja tullut tähän kaupunkiin Ja päässyt turvaan - luulin niin Vaan eräänä iltana oveltain Koputuksen kuulla sain Hän odotti minua vaieten Oli pakoni turhaa - tiesin sen Hän lihattomine sormineen Oli tarttunut varteen viikatteen Ja ääni niin kylmä ja kutsuva: Tule, suutele minua