(Säv. Domenico Modugno, san. Sauvo Puhtila [nimim. Saukki] 1957)
Näin puserosi kukikkaan ja kannet kirjojen
Kun saavuit nuori neiti koulutietä kulkien
Veit isältäsi savukkeen ja äidiltäsi kai
Tuo huulten kaari loistavan ja kirkkaan punan sai – kujeillen
Sun kujeilusi pienet nuo
Toi pojat kouluportin luo
Jos tyttö heitä miellyttää
He kyllä oottamaankin jää
Mut' sinä sanoit yllättäin:
”Ei pojat, tämä ei käy näin
Mä rakkautta oottaa saan
Se kyllä saapuu aikanaan.”
Aa, Lazzarella
Sait aikaa odotella
Haihtui oottaen kevätpäivät
Portiltas' pois jo pojat jäivät
Ehkä sä silloin kaipasit ystävää
Sun kujeilusi pienet nuo
Ei tilaisuutta toista suo
Et ritareita nähdä saa
Se aika nyt on jäänyt taa
Niin vuodet vieri koulukirjat toisiin vaihtaen
Myös muuttui malli puseron ja väri huulien
Soit korvapuustin toisinaan ja joskus lappusen
Johon olit piirtänyt niin suuren sydämen – kujeillen
Sun kujeilusi pienet nuo
Ei rakkautta luokses' tuo
Nyt sitä yhä vaille jäät
Ja illan kyyneleissäs' näät
Jos auringossa kuiskaa: ”Juu.”
Ja kuutamossa huutaa: ”Ei!”
Niin poika siitä hermostuu
Ja silloin toinen hänet vei
Aa, Lazzarella
Saat yksin odotella
Haihtui kauas koulupäivät
Portiltas' pois jo pojat jäivät
Ehkä sä kaipaat vieläkin ystävää
Sun kujeilusi pienet nuo
Ei rakkautta luokses' tuo
Et ritareita nähdä saa
Se aika nyt on jäänyt taa
Lazzarella, aika tuo on jäänyt taa