(Säv. Domenico Modugno, san. Sauvo Puhtila [nimim. Saukki] 1957) Näin puserosi kukikkaan ja kannet kirjojen Kun saavuit nuori neiti koulutietä kulkien Veit isältäsi savukkeen ja äidiltäsi kai Tuo huulten kaari loistavan ja kirkkaan punan sai – kujeillen Sun kujeilusi pienet nuo Toi pojat kouluportin luo Jos tyttö heitä miellyttää He kyllä oottamaankin jää Mut' sinä sanoit yllättäin: ”Ei pojat, tämä ei käy näin Mä rakkautta oottaa saan Se kyllä saapuu aikanaan.” Aa, Lazzarella Sait aikaa odotella Haihtui oottaen kevätpäivät Portiltas' pois jo pojat jäivät Ehkä sä silloin kaipasit ystävää Sun kujeilusi pienet nuo Ei tilaisuutta toista suo Et ritareita nähdä saa Se aika nyt on jäänyt taa Niin vuodet vieri koulukirjat toisiin vaihtaen Myös muuttui malli puseron ja väri huulien Soit korvapuustin toisinaan ja joskus lappusen Johon olit piirtänyt niin suuren sydämen – kujeillen Sun kujeilusi pienet nuo Ei rakkautta luokses' tuo Nyt sitä yhä vaille jäät Ja illan kyyneleissäs' näät Jos auringossa kuiskaa: ”Juu.” Ja kuutamossa huutaa: ”Ei!” Niin poika siitä hermostuu Ja silloin toinen hänet vei Aa, Lazzarella Saat yksin odotella Haihtui kauas koulupäivät Portiltas' pois jo pojat jäivät Ehkä sä kaipaat vieläkin ystävää Sun kujeilusi pienet nuo Ei rakkautta luokses' tuo Et ritareita nähdä saa Se aika nyt on jäänyt taa Lazzarella, aika tuo on jäänyt taa