Kuten kansa on
huka**a ilman johtajaansa
on maailma
eksynyt ilman Jumalaansa
Jaettiin viisi leipää
jaettiin kaksi kalaa
se saakin riittää, sillä
ihmeidentekijä ei palaa
Aamu on
kuin pesä jonkin oudon linnun
hauraana korkealla
se keikkuu
latva**a lahon puun ja kylmän tuulen
riepoteltavana
En nukuta
lastani enää saduilla
kuuntelemme, kuinka
valloittajat marssivat kaduilla
Aatteen, uskonnon, rahan
nimissä kaiken pahan
saamme niellä, nielemme hevosen
ja sen nahan
Aamu on
kuin pesä jonkin oudon linnun
hauraana korkealla
se keikkuu
latva**a lahon puun ja kylmän tuulen
riepoteltavana
tai soitin
yön pimeydestä rakennettu
kielinään roudan hiukset
seiteistä aamukasteisista kasattu
soiden kuin kuoleman kielet
Tuonelan soitin soi
romuluinen kantele helisee
yö sakenee, ja pakenee
viimeiset valon säteet
kun kuolon kädet meitä hyväilee