Kuten kansa on huka**a ilman johtajaansa on maailma eksynyt ilman Jumalaansa Jaettiin viisi leipää jaettiin kaksi kalaa se saakin riittää, sillä ihmeidentekijä ei palaa Aamu on kuin pesä jonkin oudon linnun hauraana korkealla se keikkuu latva**a lahon puun ja kylmän tuulen riepoteltavana En nukuta lastani enää saduilla kuuntelemme, kuinka valloittajat marssivat kaduilla Aatteen, uskonnon, rahan nimissä kaiken pahan saamme niellä, nielemme hevosen ja sen nahan Aamu on kuin pesä jonkin oudon linnun hauraana korkealla se keikkuu latva**a lahon puun ja kylmän tuulen riepoteltavana tai soitin yön pimeydestä rakennettu kielinään roudan hiukset seiteistä aamukasteisista kasattu soiden kuin kuoleman kielet Tuonelan soitin soi romuluinen kantele helisee yö sakenee, ja pakenee viimeiset valon säteet kun kuolon kädet meitä hyväilee