Hämärä, aamuinen kaupunki
makaa kuin hirviö hengetön
sen yllä musta taivas
raskas, ääretön
lähiöt eivät ole aikoihin
auringossa kylpeneet
aamun usva**a marssivat
tuhannesti kuolleet
Ei elämä sammu milloinkaan
alla routaisenkin maan
siemen kytee, nukkuu maas
kunnes aurinko nousee taas
Painan pääni syliisi
anna minun olla tässä
Kaihola**a ikuisesti
lohtua etsimässä