Hämärä, aamuinen kaupunki makaa kuin hirviö hengetön sen yllä musta taivas raskas, ääretön lähiöt eivät ole aikoihin auringossa kylpeneet aamun usva**a marssivat tuhannesti kuolleet Ei elämä sammu milloinkaan alla routaisenkin maan siemen kytee, nukkuu maas kunnes aurinko nousee taas Painan pääni syliisi anna minun olla tässä Kaihola**a ikuisesti lohtua etsimässä