Valtatiet ovat liian leveitä
ja vauhti tyhjää päätä huimaa
kylmästä Pohjantähdestä
yritetään repiä lämpöä, voimaa
ja asumukset täällä päin
ainakin niin kerrotaan
ovat täynnä varjoja
joilla on vain kaksi nimeä:
Uni ja Kuolema
Joskus murheen maille sade lankeaa
huuhtoen pahan meistä pois
silloin sinua pitelen, saan
kuvan miltä tuntua vois
sinä minussa
minä sinussa
mutta vain hetken laina**a
minä sinussa
sinä minussa
vain pienen hetken laina**a
Aamu-uutiset ovat aina
synkempiä kuin itse aamut
ja kotipiha**a riehuvat aina
esi-isien haamut
ja maailman sokea tahto
on aina meitä vahvempi
liian nuorta viiniä
sen päälle lohduksi, ja
unta tai kuolema