Valtatiet ovat liian leveitä ja vauhti tyhjää päätä huimaa kylmästä Pohjantähdestä yritetään repiä lämpöä, voimaa ja asumukset täällä päin ainakin niin kerrotaan ovat täynnä varjoja joilla on vain kaksi nimeä: Uni ja Kuolema Joskus murheen maille sade lankeaa huuhtoen pahan meistä pois silloin sinua pitelen, saan kuvan miltä tuntua vois sinä minussa minä sinussa mutta vain hetken laina**a minä sinussa sinä minussa vain pienen hetken laina**a Aamu-uutiset ovat aina synkempiä kuin itse aamut ja kotipiha**a riehuvat aina esi-isien haamut ja maailman sokea tahto on aina meitä vahvempi liian nuorta viiniä sen päälle lohduksi, ja unta tai kuolema