Tarttuu paukkupakkanen, niin kylmää se
jätin äidinkielen kiinni lamppupylvääseen
oon ku rauta; en suostu ruostuu
kippaan laidan yli, saunatippa tuoksuu
juossu ilman teitä, teitä eikä heitä ollu (heitä ollu)
kaivan haudan yksin, peitän montun
hautaan aarteen, meitä varten tarten
et tartut varteen, vast arkus vartut arkeen
halkee padot, valkeet matot likaantuu, kastuu
köyhän silmien edes rikkaat niihin liukastuu
vippaa mulle uus vitonen
puhun tyhjälle kipolle, rikon ne
seteleitä, ei ne heitä olan yli
itkumuuril mun moraali poraa hyvin
ja jos sodas joku toisen siel sit tappaa
miks ei poliisi tappajii kii nappaa
kidnappaa mun lapsuuden
vaadin lunnaita, kaikki kirjailijat Markku Kunnaita
nää on nyt mun maita sun paikal, purukumi paikal kurvaillaa survival
mä mietin missä seisoisin, mietin satees et miettii minne ne join
sun hartioita painelin, puhun tyynesti ku vanhoja kaivelin
Maanantai maanikko, muun maan muusikko
maailma aavikko, muual on kuusikko
vikan puun poltan nuotiolauluna
voit pitää mun naamaa sun naamatauluna
puun halaaja, puun alla majava
kapsahtaa kataja, rullatuolis vanaja
luonnostele hiilijalanjäljel
lähen metelil mut hiivin takas tänne
ihmiset itsestään typerii, pistetään samaan ryhmään, itsesäälis rypevii
liimaan patjaan mun kylen kii, nään unta työpaikast mis ei oo ylempii
mä tahon tahon tahon...
raudast uuden taon taon taon...
rakennan halost talon katon
katon maisemaa halogeenivalol