Tarttuu paukkupakkanen, niin kylmää se jätin äidinkielen kiinni lamppupylvääseen oon ku rauta; en suostu ruostuu kippaan laidan yli, saunatippa tuoksuu juossu ilman teitä, teitä eikä heitä ollu (heitä ollu) kaivan haudan yksin, peitän montun hautaan aarteen, meitä varten tarten et tartut varteen, vast arkus vartut arkeen halkee padot, valkeet matot likaantuu, kastuu köyhän silmien edes rikkaat niihin liukastuu vippaa mulle uus vitonen puhun tyhjälle kipolle, rikon ne seteleitä, ei ne heitä olan yli itkumuuril mun moraali poraa hyvin ja jos sodas joku toisen siel sit tappaa miks ei poliisi tappajii kii nappaa kidnappaa mun lapsuuden vaadin lunnaita, kaikki kirjailijat Markku Kunnaita nää on nyt mun maita sun paikal, purukumi paikal kurvaillaa survival mä mietin missä seisoisin, mietin satees et miettii minne ne join sun hartioita painelin, puhun tyynesti ku vanhoja kaivelin Maanantai maanikko, muun maan muusikko maailma aavikko, muual on kuusikko vikan puun poltan nuotiolauluna voit pitää mun naamaa sun naamatauluna puun halaaja, puun alla majava kapsahtaa kataja, rullatuolis vanaja luonnostele hiilijalanjäljel lähen metelil mut hiivin takas tänne ihmiset itsestään typerii, pistetään samaan ryhmään, itsesäälis rypevii liimaan patjaan mun kylen kii, nään unta työpaikast mis ei oo ylempii mä tahon tahon tahon... raudast uuden taon taon taon... rakennan halost talon katon katon maisemaa halogeenivalol