Olen matkustanut mustalla kamelilla läpi autiomaan
Narrit putoilevat tuoleiltaan saapuessani tarvernaan
Minä olen ikuisempi kuin vuoristot ja maat
Olen nauttinut seura**a suuren hengen hulluruohoa
Ei ole niin suurta petoa etten sitä voi kaltata
On edessäni sininen lohikäärme piippua polttava
Taistelun verisessä hurmeessa
maailma ympäröivä unohtuu
Täältä ei selvitä voittajina
Vielä mies sekä peto kumpikin kaatuu
Hörppäsin krapulapäivänä pahimpaani janooni vihaisen meren
Ei lakkaa suonistani kierto pahan veren
En koskaan pysähtynyt miettimään mitä eilen tein
tai josko ihmishengen vein
Jumalten suuressa huoneessakaan
en riisunut lakkia päästäni
Astelin sisään likaisilla kengilläni
ja suuri henki minusta uuden miehen teki