Olen matkustanut mustalla kamelilla läpi autiomaan Narrit putoilevat tuoleiltaan saapuessani tarvernaan Minä olen ikuisempi kuin vuoristot ja maat Olen nauttinut seura**a suuren hengen hulluruohoa Ei ole niin suurta petoa etten sitä voi kaltata On edessäni sininen lohikäärme piippua polttava Taistelun verisessä hurmeessa maailma ympäröivä unohtuu Täältä ei selvitä voittajina Vielä mies sekä peto kumpikin kaatuu Hörppäsin krapulapäivänä pahimpaani janooni vihaisen meren Ei lakkaa suonistani kierto pahan veren En koskaan pysähtynyt miettimään mitä eilen tein tai josko ihmishengen vein Jumalten suuressa huoneessakaan en riisunut lakkia päästäni Astelin sisään likaisilla kengilläni ja suuri henki minusta uuden miehen teki