Niin kivistä polkua kuljen, tuulen saattamaa
Vain kuutamo ylläni sulkee syliinsä kulkijan
Pitkä taival eessäin on, taivaan tummuus lohduton
Kauas kulkea mä saan kunnes onni koittaa taas
Taas hahmosi mieleeni etsiytyy, sen täyttää kokonaan
Kuin huuma**a kuljen ja unelmaa taas kanssas elää saan
Piirrän ilmaan kasvos sun, kuvitelmaan kietoudun
Mieli kaipaa taas sun luo, janoisena ilmaa juo
Niin kauan sain kulkea
Pimeässä, myrkyissä yksin vain
En kaivannut lohtua keltään
Tiesin, kulkea saisin mä kauan
Löytääksein luokses sun
Silti painanut askel ei
Pitkä taival luokses on, taivaan tummuus lohduton
Silti kuljen onnessain, tiedän, saavun luokses ain