Niin kivistä polkua kuljen, tuulen saattamaa Vain kuutamo ylläni sulkee syliinsä kulkijan Pitkä taival eessäin on, taivaan tummuus lohduton Kauas kulkea mä saan kunnes onni koittaa taas Taas hahmosi mieleeni etsiytyy, sen täyttää kokonaan Kuin huuma**a kuljen ja unelmaa taas kanssas elää saan Piirrän ilmaan kasvos sun, kuvitelmaan kietoudun Mieli kaipaa taas sun luo, janoisena ilmaa juo Niin kauan sain kulkea Pimeässä, myrkyissä yksin vain En kaivannut lohtua keltään Tiesin, kulkea saisin mä kauan Löytääksein luokses sun Silti painanut askel ei Pitkä taival luokses on, taivaan tummuus lohduton Silti kuljen onnessain, tiedän, saavun luokses ain