Käy viha vastaan rakkaavven hyvvee tahtoo Se tahtomattaan kaeken lahtoo Se laatturin Tuonelan tuas matkaan laettaa Se elämän ja kuoleman yhteen naettaa Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj´ ja verreen peittyy rannat Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tiältä kantaa Synkän sävelen tahissa lippuu joen vesillä laatta Rannoella kylän väkj´ kuorossa kirroo elon raskaatta Peleko se sokasoo rohkeennii mielen Viha verellä tahmoo kuivunneen kielen Ja tuas on matkalla Tuonelan laatta Parantammaan immeisten saeraatta Ee sielu sua raahoo koskaan, ee ikkään Ee raakkoo ikkään raahota mikkään On mulla**a tomumaja maenen vaenen Surkeen immeisen aenokaenen