Urbaanilegenda - Taulu lyrics

Mä maalasin tän taulun, haluun näyttää sen teille, nää värit, tää tunnelma, nää muodot, mä tein ne. Ku tuhat sanaa ei riitä, anna sulle kuvan, sielunmaisemaani kehyksiisi puran. Mul on kuva siitä syvällä päässä ja en maalaa käsil käytän sydäntä tässä. Mä maalasin tän taulun, haluun näyttää sen teille, nää värit, tää tunnelma, nää muodot, mä tein ne. Otan pensselin käteen, ja alan maalaa viivaa. Kasaan ajatuksii vaikken kaikkii niistä kii saa. Mut taivas on varma just ennen auringonlaskuu, ja lapsi kattoo olkansa yli ennen ku astuu. Kaks hahmoo keskellä, vaan toisen niistä tunnistan. Huulet kohtaa toisensa ja mä silmäni ummistan. Vaik haluisin salettii tutkii silmilläni sitä kaunista olentoo joka on käsissäni. Ja mä nään mun ilmeest etten päästä irti, vaik voisin vaihtaa virheellisenä niin säästän silti. Sil nää pehmeet värit heijastaa rauhaa, ja aidosti onnelliset ihmiset tuntee kaukaa. Vaik tää on kuva vaan, voin tuntee sun tuoksun. Käsi kädes kävelyyn, ei paikast paikkaan juoksuun. Tää taulu on myynnis, enkä pyydä siitä muuta, ku et tunnistat vaan ittes siitä, en mitään muuta. Nyt tehtiin sulle, kertomaan se tunne, se hetki saa sut haluumaan. Nyt tehtiin sulle, kertomaan se tunne, joka saa mut puhumaan. Mulla on kuva siitä, syvällä päässä, ja en maalaa käsil, käytän sydäntä tässä. Ei väärää piirtoo, en ikin alota alusta. On tumma kehys ja vitivalkonen tausta. Ja kaksi ihmistä kohtaa kaupungin sykkees. Kaksi elämää yhtyy taulus niin nytten. Molemmat kattoo silmiin, molemmat hymyilee. Molemmat vannoo, ettei lopeta lyhyeen. Jos kuva pystyy puhuu, ne lupaa jatkaa. Samal auringonsäteet saapuu kulman takaa. On vahvoi värei, siel on vahvoi tunteit. Rakkaus on sokeaa, se ei katso muuten. Nainen kaunis kuin kuva, keskel tuhansii muita. Ja vaik on tuhansii kohteit, kuvasin suun ja. Se haluu sanoo, et se haluu haluta. Ja haluu aluks vaan, et se saa mut haluumaan. Nyt tehtiin sulle, kertomaan se tunne, se hetki saa sut haluumaan. Nyt tehtiin sulle, kertomaan se tunne, joka saa mut puhumaan. Selvitän ajatukset ja valitsen värejä. Säteitä auringosta ja samal muutamii käänteitä. Ennen valon tuloo kaunis ilma menee pilveen. Hirvee myrsky, joka väistyy, se jää kiinni suureen kilpeen. Pihamaa, jol enkelin sylis makaa pien poika, ja niitä ympäröi taivaasta laskeutuva voima. Isosisko pitää sitä kädestä, eikä hellitä. Vanhemmat suojelee lapsii, ja ne aikoo kaikest selvitä. Silmist näkee, et on kokenu aikoi kovii. Kuvan etupuolel ma**aa makaa läpi mentyi ovii. Murtuneit unelmii, taloi jost puuttuu katto. Liukastettu lattia, perheen alta vedetty matto. Seteleitä, jotka on palanu käyttökevottomaks. Ilmeitä kasvoilla, jotka muutan pelottomaks. Toinen enkeli pitää sylissään isosiskon lasta, ja tuo Jumalan helmi antaa toivoo paremmasta. Nyt tehtiin sulle, kertomaan se tunne, se hetki saa sut haluumaan. Nyt tehtiin sulle, kertomaan se tunne, joka saa mut puhumaan. Mä maalasin tän taulun, haluun näyttää sen teille, nää värit, tää tunnelma, nää muodot, mä tein ne. Ku tuhat sanaa ei riitä, anna sulle kuvan, sielunmaisemaani kehyksiisi puran. Mul on kuva siitä syvällä päässä ja en maalaa käsil käytän sydäntä tässä. Mä maalasin tän taulun, haluun näyttää sen teille, nää värit, tää tunnelma, nää muodot, mä tein ne.