Urbaanilegenda - Käärmeet lyrics

Tallaa sen päälle. Katko sen kaula. Vaik kaikkee elävää pitäis kunnioittaa, mä en pysty. Käärmeet on alin elävä olento. Lapsi, kierrä ne kaukaa, ja tää ei oo pyyntö vaan komento. Jo pikkupoikana aistin pahuutta niis, ja niin Raamattu todisti vastaan alussaki. Älä syötä sitä piruu, sil on myrkkyy sen hampais. Jos se käyttää sitä sinuun, se voi tuntuu, et se kantais sun huolet ja antais sun murheille kasvot. Pidä pääs, ne on pelkkii halui mitä katsot. Ja kun ne valuu ne jaksot, se on niin turhauttavaa. Paha palaa aina takasi ja valaa uutta uskoo uusiin idiootteihin. Ja osa niistä tekee työkseen jo klooneiki. Oon nähny monen ottavan käärmeen muodon. Oon nähny naisen, frendin, tutun ja saksalaisen. Et jos ne junailee oikein, tääki unohtuu. Puhalla eurolla pilliin ja käärme on lumottu. Se on luonnonlaki, et luonto karsii ne huonot kaikki. Ja vaik luonto saiskin takasi niin sen kuolon aistii. Suorittaa ja luo ne, ettei nuorimpana kuole. Ja vaik vuosia tuloil, siitä huolimatta huolet. Se ruohikossa vaanii pahin. Repii sydämen ulos pelkästään saaliin takii. Yritit astuu yli, mut se puree kantapäähän niin, ettet huomais, mutta samal pukee sanat päältä. Lipevä kieli ja se muuntelee sanoi. Ja jos kuuntelet tarkoin, ni kuulet ku se suutelee satoi samoi eliöit, jotka sikiää samast. Enkä ikinä jaksa elää ilman pistintä kaavaa. Mut ymmärrän, sil epävarmuus lietsoo vihaa. Ja kun sä elät, niin sä elät sadus, siel on tilaa. Mut sun sadussa ei oo Kauniita ja Rohkeit, sil f** it, käärme on kaikist kauimpana komeest. Elän asvalttiviidakois, jossa kuuluu aina sihinää. Pitää osaa kääntyy, olla viekkaampi ja kivittää. Olkoon kalkkaro tai kyy, sellanen kummiski. Ne puree, tulee tietää miten poistaa myrkyt, et siit tulee mureet. Vaik omena ois pudonnu kauas puusta, se ei löydy suusta. Helvettiin paratiisis, ei ne tienny muusta. Nyt ne tekee siitä "takin". Se on komee "hovellakin". Se muuntautuu ihmiseks, myyntimies sun "ovellaki". Kuristaako? "Todellaki." Ne on hanskat kaulas ympärillä. Viekkaat katseet, kasvonpiirteet katoo silmil syyttävillä. En syyttäs syyttä, sillä kaikest pitäs löytää hyvää. Mut ne elää ruumiskuiluis(?), jos on kaikki "syvält". Ei kierous kestä päivänvaloo, ja siks ne katoo. Menee pakoon aina paikan tullen siihen pieneen rakoon rehellisilt ihmisilt, jotka ei pahaa pysty näkee. Asvalttiviidakko täynnä piiloi, jois ei tarvii häpee. Tää on asvalttiviidakko, jossa vaikeeta hengittää. "Älä kurista mua, mä haluun rauha**a hengittää." Ne puree myrkkyy ihon alle, ne haluu kuristaa sut. "Siinä tilanteessa mun on pakko kuristaa sut." Monta saalistajaa nähty, muttei ketään yhtä kieroo. "Tsiigaan sitä suoraan silmiin, mut se kattoo takas kieroon." Kierrä käärmeet.