Muistoina siitä ajasta Paljon arpia eikä niitä laimentanut Yksinäisyys Ei katoa ei poistu Ilman sinua kai kuihtunut pois Ennen aikaansa Niinä hetkinä Kun sielu pois heitettynä Riittäisi vain yksi mahdollisuus Tuntea ja löytää se ainoa oikea Haudata pois kaikki murheensa Avaan siipeni viimeiseen lentorataan Muuttaen suuntani yön sylistä aamukasteeseen Kyllä mä tiesin että ei voi aina sataa Sillä hetkellä kun sä astuit juhlahuoneeseen Vailla toivoa Matka tuntuu loputtomalta Täältä kaukaa pimeyden sydämestä Tuntemattomaan Taistelun jälkeen punnitaan Tekomme viisauden juurella Sinä olet se joka minut vapauttaa