Kun aavehet mieltäsi ahdistaa Niin lemmi! - ja aavehet haihtuu Kun murheet sun sielusi mustaks saa Niin lemmi! - ja iloks ne vaihtuu Ja jos sua häpäisee vihamies Niin lemmellä katko sen kaunan ies Ja katso, hän kasvonsa kääntää pois Kuin itse hän hävennyt ois Kuka taitavi lempeä vastustaa? Ketä voita ei lemmen kieli? Sitä kuulee taivas ja kuulee maa Ja ilma ja ihmismieli Kas, povet se aukovi paatuneet Se rungot nostavi maatuneet Ja kutovi lehtihin, kukkasiin Ja uusihin unelmiin Ken yhtä ihmistä rakastaa Se kaikkia rakastaapi Ken kerran itsensä unhoittaa Se unten onnen saapi Ken kerran itse on onnellinen Se tahtoisi onnehen jokaisen Ja antaa ja antaa ja antaa vaan Oman onnensa aarteistaan Ei paha ole kenkään ihminen Vaan toinen on heikompi toista Paljon hyvää on rinna**a jokaisen Vaikk' ei aina esille loista Kas hymy jo puoli on hyvettä Ja itkeä ei voi ilkeä Mis ihmiset tuntevat tuntehin Siel lähell' on Jumalakin Ken yhtä ihmistä rakastaa Se kaikkia rakastaapi Ken kerran itsensä unhoittaa Se unten onnen saapi Ken kerran itse on onnellinen Se tahtoisi onnehen jokaisen Ja antaa ja antaa ja antaa vaan Oman onnensa aarteistaan Oi, onnellinen joka herättää Niitä voimia hyviä voisi! Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää Niin ette niin kovat oisi! Miks emme me kaikki yhtyä vois Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa Niin suuri, suuri on maa