niin jäi matka taas puolitiehen itsestään oli luullut liikoja myrskyt tulevat lähemmäksi ajatus ei selkene hartiat kyyryssä keskellä pihaa ei jaksa kiviäkään potkia mies katsoo taakseen tulosuuntaan vain jäljet seuranneet miksi etelään jäi hyvä vaimo miksei kuulu lasten naurua maita ja metsiä riittäisi kun vain kyntäisi vaikka suku sammuu, ei sisu lopu aina on tehty mitä aiottu vaikka katto on liian alhaalla ja köysi liian paksu